Onnilla taitaa olla jo kevättä rinnassa, pojan horrrmonit hyrräää Onnin tunteiden palon kohteena vaan näyttäs olevan hmmm.. Osku Heh ! Onneks Osku ei paljo välitä vaikka Onni käy sitä välillä korvasta näykkäsemässä ja yrittää ties mitä... Ehkäpä toi ruttuseni tosta rauhottuu, tai sitte ei, pahenee vaa mitä lähemmäs kevättä kohti mennää

Silmä näyttäs olevan aina vaan parempaan päin. Enää se ei oo yhtää sumea, eikä rähmi. Kyl siin kuitenki viel näkyy se jälki, painauma. Tarttee tällä viikolla soittaa eläinlääkärille, että tullaako sitä näyttämää vai ei, ja jatketaanko tippoja ym.

Viikonloppuna sitte lenkkeiltiiki oikee urakalla. Lauantaina käveltii poikien kanssa mopokisoihin ja jäällä sitte oltii jonkin aikaa. Oli vaan niin kylmä tuuli, että pojatki oli ihan jäässä ja nostel tassujaa, kun joutu paikallaan olemaan ni vein ne sitte kesken kaiken kotia. Sunnuntai aamuna yritettii saada noi naapurin typyt Uni ja Lumi meiän mukaan mettää, että ois päässy poitsut peuhaamaa ja juoksemaa, mut ei typyjä saatu seuraks. Lähettii sitte ominemme metsään ja tehtii semmonen puolen toista tunnin aamulenkki. Eihän noi keskenään samalla tavalla peuhaa, kun tyttöjen kanssa, mut kyllä ne väsyksiin saatiin ilmankin